Mennessäni aamuteelle
oli vielä pimeää,
taivas oli violetin värinen
ja horisontissa purppuraa,
Luojan taideteos, lahja katsojalle.
Kävellessäni valtameren rannalle,
se kosketti suuruudestaan huolimatta
nöyrästi tulijan jalkoja,
niin kuin mestarini huomauttaa.
Ja kun joogasin palmujen katveessa,
katsoin kalastajia pienissä veneissään,
kehoni taipui ja mieleni hiljeni.
Ymmärsin, guruni on kaikkialla,
jokainen hetki,
päivittäiset kohtaamiseni,
eläimet ja oksalle lentävät linnut,
kaikki ne opettavat minua
ja minä, oppilas,
olen siunattu,
sillä päivä päivältä,
hetki hetkeltä saan lukea elämän kirjaa
eikä oppimisellani ole rajoja.
Ja oppimisen myötä tulevat ilo
ja rakkaus olevaista kohtaan.