Elämän kirja

Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen, jokainen tapahtuma opettaa meitä. Uskovaiselle voimme sanoa, että Jumala on mestarimme, ateistille sanomme että elämä on opettajamme, tieteeseen uskoville voimme sanoa, että tapahtumahoristontin läpäisee informatiivinen kenttä, joka synkronoi tapahtumia mielekkäällä tavalla. Yhtä kaikki universaalinen guru on kaikkialla läsnäoleva ja universumi on rakentunut sillä tavoin, että kaikilla tapahtumilla on sanomansa, kunhan vain…

Lintu laulaa om

aikaisin aamulla ennen kuin avaan silmäni kuulen miten mestarini puutarhassa lintu laulaa om om om ja kun katson parvekkeeltani näen kukanvarren munkki kerto minulle että kuvan varsi on om ja viisi terälehteä ovat na-mah-shi-va-yah niin ne tervehtivät Luojaansa maa josta kukat kasvavat on jumalatar Äiti-Maa ja aurinko on Isä-Jumala puutarhassa vallitsee kauneus ja järjestys kävelen…

Elämän kirja

Tiedemiehet tutkivat todellisuutta ja jakavat meille sitten tietonsa. Mutta on olemassa toisenlaistakin tietoa, itse elämiseen liittyvää tietoa, jota jokainen meistä voi tutkia ja jakaa toisten kanssa. Jos juomme liikaa alkoholia, seuraavana aamuna on paha olo. Jos puhumme toisille rumasti, siitäkin tulee huono olo. Tämäkin on tietoa, jolla on suuri arvo elämämme kannalta. Korkein tieto johtaa…

Hän kellä egoa ei ole

Oppilas jolla on ego tarvitsee opettajan jolla egoa ei ole, opettaja tietää että oppilas on jumalallinen, mutta oppilas ei tätä koe todeksi. Jos oppilas ajattelee ’minä tiedän’, tuo ajatus nousee egosta eikä hän voi edistyä. Kun oppilas tulee tietoiseksi tietämättömyydestään, nöyryys hänessä sarastaa ja hänen egonsa alkaa pienentyä. Mestari tietää miten egon tahrat poistetaan ja…

Nöyryys on ymmärtämisen edellytys

’ Tällä sivustolla esiintyy monta opettajaa, mutta vain muutamia oppilaita, näiden ’opettajien’ ongelma on siinä, että he ajattelevat tietävänsä vaikka eivät tiedäkään. Oppilas taas tietää ettei tiedä, niinpä hän tietää jotakin, sen tähden hän voi hankkia lisää tietoa ja syventää ymmärrystään. Todellisen tiedon saamisen edellytys on nöyryys, joka ilmenee haluna oppia, haluna ymmärtää syvemmin. Hän…

Mistä hänet tunnistaa

Hän kysyi mistä tunnistaa valaistuneen pyhimyksen. Hän joka rakastaa kaikkia ihmisiä, eläimiä ja luontoa eroa näkemättä, joka ei pelkää mitään, on vakiintunut puhtaaseen tietoisuuteen. Mestariksi pitää kypsyä, mutta niin pitää oppilaaksikin. Ken väittää ettei opettajia tarvita, haluaisi että hän kuunneltaisiin, että häntä kunnioitettaisiin opettajana, näin hänen väitteensä on sisäisesti ristiriitainen. Ilman nöyryyden kauneutta ei voi…

Hän ei ole henkilö

Ollessani Eurooppaa kiertämässä satunnainen kävijä oli ensi kertaa tapaamassa valaistunutta, hän kysyi miten mestarini selviää henkilöpalvonnasta, sanoin ettei hän ole henkilö. Kristityt eivät pidä Jeesusta henkilönä vaan Jumalan ilmentymänä, ja Sakyamuni oli kosmisen Buddhan ilmentymä. Ihmiset joilla on ego, luulevat että mestarillakin on ego, että hän on fyysinen olento, mutta ei valaistunut kaipaa palvontaa, sen…

Opettaja vai oppilas?

ne jotka arvostelevat henkisiä opettajia tahtoisivat usein itse nousta opettajan asemaan minulle taas ei tulisi mieleenikään arvostella valaistunutta mestaria enhän itse ole opettaja vaan oppilas ja opetuslapsi oppilas on se joka oppii lapsi taas on se joka elää hetkessä ja oppimisen virrassa mielelläni kuitenkin autan oppilastovereitani sillä tehdessäni niin saan olla avuksi ja samalla opin…

Kaikkiallinen guruni

Mennessäni aamuteelle oli vielä pimeää, taivas oli violetin värinen ja horisontissa purppuraa, Luojan taideteos, lahja katsojalle. Kävellessäni valtameren rannalle, se kosketti suuruudestaan huolimatta nöyrästi tulijan jalkoja, niin kuin mestarini huomauttaa. Ja kun joogasin palmujen katveessa, katsoin kalastajia pienissä veneissään, kehoni taipui ja mieleni hiljeni. Ymmärsin, guruni on kaikkialla, jokainen hetki, päivittäiset kohtaamiseni, eläimet ja oksalle…

Nöyryyden viisaudesta

Sokrates sanoi aikoinaan, että hän tietää ainoastaan sen, ettei hän tiedä mitään ja kuitenkin Delfoin oraakkeli kutsui häntä viisaimmaksi ihmisten joukossa. Niinpä Sokrates meni niiden luokse, jotka väittivät tietävänsä ja kysyi heiltä. Silloin hän havaitsi etteivät he tienneetkään, niinpä hän päätteli olevansa viisas siinä mielessä että hän tiesi edes yhden asian, nimittäin sen ettei tiennyt.…