Hän kysyi mistä tunnistaa
valaistuneen pyhimyksen.
Hän joka rakastaa kaikkia ihmisiä,
eläimiä ja luontoa eroa näkemättä,
joka ei pelkää mitään,
on vakiintunut puhtaaseen tietoisuuteen.
Mestariksi pitää kypsyä,
mutta niin pitää oppilaaksikin.
Ken väittää ettei opettajia tarvita,
haluaisi että hän kuunneltaisiin,
että häntä kunnioitettaisiin opettajana,
näin hänen väitteensä on sisäisesti ristiriitainen.
Ilman nöyryyden kauneutta ei voi olla oppilas
ja ken taas ei opi, hän ei voi kehittyä.
Ken rakastaa valaistunutta pyhimystä,
hän rakastaa samalla itseään,
sillä valaistunut ilmaisee sen,
mikä hänen sisällään odottaa avautumista.