Totuudenetsijä käveli tietä pitkin,
Paholainen seurasi häntä apureineen
ja kun Paholainen näki,
että mies löysi jotakin
että hänen ilmeensä kirkastui ilosta,
Paholainen tuli epäluuloiseksi
ja lähetti apurinsa ottamaan selvää,
mitä mies oli löytänyt.
Assistentti lähti
ja palasi jonkun ajan kuluttua sanoen,
että tämä on vähän huono juttu sinulle Paholainen,
mies on löytänyt totuuden.
Paholainen sanoi siihen,
että ei se mitään,
organisoidaan se,
dogmatisoidaan se,
ja tehdään hänen seuraajistaan fanaattisia.

– Taavi Kassila

Kuva: Mikael Toppelius. Paholainen kiusaa Kristusta. 1756. Öljyväri kankaalle.

Runon tarina kerrotaan C. S. Lewsin teoksessa ”Paholaisen kirjeopisto” (1942). En ole lukenut teosta vaan lukenut sen J. Krishnamurtin vuonna 1922 pitämästä puheesta, kun hän hajotti Idän tähti järjestön. Veikkaanpa, ettei Krishnamurtikaan ole keksinyt tarinaa itse vaan, että se löytyy idän kertomaperinteestä, että se on ikivanhoja tarinoita, niitä kun on Intiassa tuhansittain. Tietokirjoissa edellytetään lähteen mainitsemista, mutta kaunokirjallisissa teoksissa, kuten romaaneissa ja runoissa lähdeluetteloa ei ole edellytetty, joskin jotkut kirjailijat, kuten Andre Brink joka on kirjallisuuden professori, on laatinut lähdeluettelon romaaniensa loppuun…