Autuaallista elämää

Kun herään aamulla pyöreässä talossani, mestarin puutarhassa, toistan valaistumisen rukousta, otan pyhän kylvyn ja liityn toisten seuraan toistamaan mantroja tunniksi,                                     sitten juomme teetä ja katselemme auringon nousua, istun tunnin meditaatioon vaipuneena ja teen venyttäviä joogaliikkeitä. Aamiaisen jälkeen seuraa epäitsekästä työskentelyä ja illalla laulamme pyhiä lauluja ja istumme mestarista virtaavassa valossa, tutkimme myös pyhiä kirjoja. Näin…

Hän kellä egoa ei ole

Oppilas jolla on ego tarvitsee opettajan jolla egoa ei ole, opettaja tietää että oppilas on jumalallinen, mutta oppilas ei tätä koe todeksi. Jos oppilas ajattelee ’minä tiedän’, tuo ajatus nousee egosta eikä hän voi edistyä. Kun oppilas tulee tietoiseksi tietämättömyydestään, nöyryys hänessä sarastaa ja hänen egonsa alkaa pienentyä. Mestari tietää miten egon tahrat poistetaan ja…

Hän ei ole henkilö

ihmiset luulevat että me harjoitamme henkilöpalvontaa mestarimme suhteen sillä he eivät ymmärrä ettei valaistunut ole henkilö vaan kaikkiallinen tietoisuus joka ilmenee valaistuneessa Jeesus oli hengessä yhtä Isän kanssa Buddha oli nirvanan ilmentymä ja Krishna antoi Brahmanille hahmon meidän ajassamme jumalallinen tietoisuus laskeutui mestarimme hahmoon niinpä me kunnioitamme ja rakastamme hänessä Korkeinta rakkaus valaistunutta pyhimystä kohtaan…

Hän ei ole henkilö

Ollessani Eurooppaa kiertämässä satunnainen kävijä oli ensi kertaa tapaamassa valaistunutta, hän kysyi miten mestarini selviää henkilöpalvonnasta, sanoin ettei hän ole henkilö. Kristityt eivät pidä Jeesusta henkilönä vaan Jumalan ilmentymänä, ja Sakyamuni oli kosmisen Buddhan ilmentymä. Ihmiset joilla on ego, luulevat että mestarillakin on ego, että hän on fyysinen olento, mutta ei valaistunut kaipaa palvontaa, sen…

Lapsenkaltaisuus

kysyit miten kohtasin mestarini ja kerroin että kun lähestyin sitä taloa missä mestarini oli tunsin jumalallisen rakkauden tulvivan talosta tiesin että talossa oli jumalallisen rakkauden mestari kuultuasi tämän kyyneleet täyttivät silmäsi etkä sinä enää ymmärtänyt tunteesi syvyyttä sanoin ettei rakkautta voi ymmärtää sen voi vain kokea sielumme syvin tarve on löytää puhdas rakkaus ja kun…

Hän on peilimme

oppilas kysyi mestariltani mitä tapahtuu kun kaksi valaistunutta kohtaa toisensa se on kuin kaksi peiliä laitettaisiin vastakkain ne heijastavat toistensa puhtauden eikä heillä ole mitään kommunikoitavaa toisilleen sillä he ovat jo perimmäisessä rakkauden tilassa entä mitä tapahtuu kun oppilas kohtaa valaistuneen hän heijastaa meidän todellisen olemuksemme me näemme hänessä sen mitä miksi me voimme kasvaa…

Ken iloitsee aina

Sade ja myrsky auttavat meitä arvostamaan auringonpaistetta. Samalla tavoin elämän vaikeudet korostavat elämämme hyviä jaksoja. Elämä rakentuu vastakohdille, voimme nauttia molemmista, sateesta ja auringonpaisteesta, vaikeuksista ja hyvistä jaksoista, jos vain asennoidumme oikein. Minä kutsuisin oikein asennoitumista mielen venytysharjoitukseksi, sydämen joogaaksi, mestari on hän joka osaa iloita kaikesta ja rakastaa kaikkea, pienikin askel siihen suuntaan, on…

Lapsuuteni kipupisteet

Chaplin menee hierojalle, joka runttaa häntä kuin taikinaa, kulkuriparka juoksee karkuun, hieroja heittää hänet uudelleen hierontapenkille ja jatkaa vatkaamista. Tältä minusta tuntui ollessani eilen runttaushoidossa, jalka puolisenttiä toista lyhyempänä silkasta jännityksestä, huusin enimmäkseen aakkosen ensimmäistä kirjainta pihtisormien löytäessä alkoholistilapsuuteni kipukohdat, kun lantiota paukutettiin pajalla oikoseksi. Lähtiessäni linkutin enemmän kuin tullessani, jalat nyt yhtä pitkinä, uskoni…

Oikean asenteen voimasta

Mestarini sanoi, että onnellisuus on valinta, enkä minä sitä ymmärtänyt, mutta kun käsitin, että voin valita rakkaudellisuuden vihan ja välinpitämättömyyden sijasta, että voin kiinnittää huomioni siihen mitä minulla on ja unohtaa sen mitä minulla ei ole ja kokea näin kiitollisuutta. Tehdessäni näin huomasin onnen täyttävän sydämeni, ja niin ymmärsin, että onnellisuus seuraa minua, kun asennoidun…

Kaikkiallinen guruni

Mennessäni aamuteelle oli vielä pimeää, taivas oli violetin värinen ja horisontissa purppuraa, Luojan taideteos, lahja katsojalle. Kävellessäni valtameren rannalle, se kosketti suuruudestaan huolimatta nöyrästi tulijan jalkoja, niin kuin mestarini huomauttaa. Ja kun joogasin palmujen katveessa, katsoin kalastajia pienissä veneissään, kehoni taipui ja mieleni hiljeni. Ymmärsin, guruni on kaikkialla, jokainen hetki, päivittäiset kohtaamiseni, eläimet ja oksalle…