Kun astumme peilin eteen,

näemme oman kuvajaisemme

ja kun astumme syrjään,

kuvajaisemme katoaa,

peili jää.

Samoin on elämän laita,

peili on jumalallinen tietoisuus

ja kuvajainen on elämämme,

se alkaa ja päättyy,

mutta peili, Jumala, on aina.

Jos tavoittelemme vain kuvajaisia,

unohdamme peilin

ja kun kuvat lopulta katoavat,

meille ei jää mitään.

Siksi istun hiljaa,

mitään tekemättä,

olen tietoinen

ja rakastan.

Rakkaus on ikuista.

• Taavi Kassila