Etsimme onnea joko maailmasta tai jumalallisesta alkulähteestä. Maailman hedelmistä jotkut ovat herkullisia, toiset myrkyllisiä, jotkut ovat aluksi hyvänmakuisia muuttuakseen myöhemmin kitkeriksi, mutta parhaimmillaankin ne ovat vain väliaikaisia, ne haihtuvat muotojen maailmasta ja kuolinvuoteellamme ne ovat vain haalistuneita muistoja. Jumalallinen hedelmä sen sijaan on ikuinen, ken oppii tekemään siitä nektaria, saa aina nauttia tuota jumalien juomaa,…
Jos katsomme elämää kokijan näkökulmasta, maailma ilmestyy eteemme kun tulemme ulos kohdusta ja sitten elämän valkokankaalla näytellään monenlaisia tapahtumia, ihmissuhteita, työelämää, luontokokemuksia, sairauksia ja onnettomuuksia, rakastumista ja pettymyksiä. Lopulta kaikki tämä katoaa silmiemme edestä ja me siirrymme toiseen todellisuuteen. Sen johdosta tätä kutsutaan Intiassa mayaksi, harhaksi, sen väliaikaisuuden tähden. Entä mikä on ikuista? Kaiken läpäisevä…
Kun läheisemme kuolee tai kun me menetämme jotakin tärkeää, tulemme tietoisiksi elämän väliaikaisuudesta. Ateisti jää tähän ajatellen, että mitään muuta ei olekaan, mutta henkinen etsijä lähtee etsimään sitä, mikä on ikuista. Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa, ’Minä olen elänyt monta syntymää ja niin olet sinäkin, Minä muistan ne kaikki, mutta sinä et muista’. Henkisten harjoitusten ja hyvien…
ihmiset ostavat jalokiviliikkeestä kalliilla hinnalla helmiä ja jalokiviä mutta on toinenkin tapa löytää helmiä nimittäin kun osoitamme ystävällisyyttä ja rakkautta ja kun teemme hyviä tekoja me lahjoitamme toisille ja itsellemme helmiä jotka säilyvät ikuisesti kun vanhempi lahjoittaa tällaisia helmiä lapselleen lapsi saa itselleen henkistä pääomaa joka kantaa koko elämän ajan sama pätee kaikkiin ihmissuhteisiimme antakaamme…
ollessani unen ja valveen rajamailla minussa virisi oivallus miksi juoksemme väliaikaisten asioiden perässä koko elämämme joku kerää omaisuutta ja toinen valtaa ja ne otetaan heiltä aikanaan pois toinen käyttää päihteitä ja tuhoaa terveytensä kolmas tavoittelee nautintoja ja ne haihtuvat kuin pöly erämaahan syy tähän lienee se että väliaikaiset asiat ovat aisteillemme näkyviä mutta se mikä…
Nykyfyysikolle maailmankaikkeus on illuusio, joskin pitkäkestoinen sellainen, sanoi Einstein. Sellaista on elämä, väliaikaista, kokemuksemme tulevat ja menevät, mikään ei ole pysyvää, paitsi puhtaan tietoisuuden valkokangas, jolle kokemuksemme heijastuvat. Kuinka siis löytää puhdas tietoisuus? Meditaation ja henkisten harjoitusten avulla sekä tekemällä hyviä tekoja. Ken harjoittaa kärsivällisesti, hän saa kokemuksen puhtaan tietoisuuden autuaallisesta rauhasta. – Taavi Kassila
Jos rakastamme väliaikaisia asioita, ihmisiä, eläimiä, työtä ja nautintoja, meille ei kuoleman hetkellä jää mitään. Mutta jos me rakastamme ikuista jumalallista, meille jää eläessä ja kuolessa kaikki. – Taavi Kassila
Muistatko kun leikimme lumisotaa ja laskimme liukumäkeä viime talvena, nyt ovat lumet sulaneet ja leikit vain unta; ja kevään ensimmäiset kukat ovat nekin jo lakastuneet, odottaen maatumista ja tämä kesä kultaisine muistoineen putoaat sekin syksyn lehtien myötä elämän puusta. Mutta rakkaus ei katoa koskaan, se säilyy universumin muistossa ikuisesti, samoin hyvät teot, ne tallentuvat maailmankaikkeuden…
Kun astumme peilin eteen, näemme oman kuvajaisemme ja kun astumme syrjään, kuvajaisemme katoaa, peili jää. Samoin on elämän laita, peili on jumalallinen tietoisuus ja kuvajainen on elämämme, se alkaa ja päättyy, mutta peili, Jumala, on aina. Jos tavoittelemme vain kuvajaisia, unohdamme peilin ja kun kuvat lopulta katoavat, meille ei jää mitään. Siksi istun hiljaa, mitään…
Omaisuutta ei ole se,mitä onnistumme keräämään itsellemmevaan se mitä voimme antaa tosille elämämme aikana,emmehän voi sanoa omistavamme sitä,mitä emme saa mukaamme,sitähän kutsutaan lainaksi.Ainoa joka omistaa on Korkein Voima,me muut olemme lainaajia,meidän tavaroissamme ja ihmissuhteissammeon palautuspäivä, vaikka emme sitä näkisikään. Viisas rakastaa sekä ikuista että väliaikaista, mutta väliaikaisen suhteen hän harjoittaa takertumattomuutta, jumalallisessa taas on…
Taavi Kassila 