oppilas kysyi mestariltani mitä tapahtuu kun kaksi valaistunutta kohtaa toisensa se on kuin kaksi peiliä laitettaisiin vastakkain ne heijastavat toistensa puhtauden eikä heillä ole mitään kommunikoitavaa toisilleen sillä he ovat jo perimmäisessä rakkauden tilassa entä mitä tapahtuu kun oppilas kohtaa valaistuneen hän heijastaa meidän todellisen olemuksemme me näemme hänessä sen mitä miksi me voimme kasvaa…
oletko kuullut tiedostamisen tiestä se on yhtä ikivanha kuin ihmiskuntakin henkiset perinteet tuntevat sen ensimmäinen askel tällä tiellä on nähdä itsemme sellaisena kuin olemme heikkoutemme ja vahvuutemme sillä jos emme näe puutteitamme emme voi kasvaa tiedostaminen ei ole samaa kuin tuomitseminen sillä ei peilikään tuomitse se vain heijastaa vääristymättä ja kun jatkamme itsemme tiedostamista me…
Minä olen sinun peilisi ja sinä olet minun peilini, mutta jos peilini on vihan ja ennakkoluulojen värittämä, sen heijastama kuva on vääristynyt, vain rakkauden peilissä voimme nähdä kuvamme todellisena. Vanhemmat ovat lapsilleen peilejä, joissa heidän minäkuvansa rakentuu ja mestari on opetuslapselleen peili, jossa hän näkee todellisen itsensä. Peileistä ihmeellisin on jumalallisen tietoisuuden peili. Oletko sinä…
Luoja on rakentanut elämän niin, että edessämme on aina peili, elämän peili, josta voimme nähdä itsemme, jos haluamme peiliin katsoa. Toinen ihminen voi olla peilimme ja toisinaan tapahtumien kulku. Saamme kiitosta ja moitetta. Mutta meidän on hyvä myös havaita vääristyneet peilit ja rikkinäiset puhelimet, sillä jotkut haluavat katkeruuttaan nähdä vain lähimmäisissään heikkouksia ja joidenkin peilien…
Kun astumme peilin eteen, näemme oman kuvajaisemme ja kun astumme syrjään, kuvajaisemme katoaa, peili jää. Samoin on elämän laita, peili on jumalallinen tietoisuus ja kuvajainen on elämämme, se alkaa ja päättyy, mutta peili, Jumala, on aina. Jos tavoittelemme vain kuvajaisia, unohdamme peilin ja kun kuvat lopulta katoavat, meille ei jää mitään. Siksi istun hiljaa, mitään…
Kun alkoholisti raitistuu, ensimmäinen askel on sen tunnustaminen, että minä olen alkoholisti. Sama pätee henkisessä kehityksessä, jonkin puutteen tunnustaminen on välttämätön askelma sille, että pääsemme tuosta puutteesta vapaaksi. Kun tunnustan itselleni että, syön liikaa, vihastun, olen mustasukkainen, laiska tai teen liikaa töitä, tietoisuus tuosta kielteisestä ominaisuudesta, on ensimmäinen askelma siitä vapautumisessa. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken…
Taavi Kassila 