Kuulin tarinan pienestä tytöstä,

joka istui ikkunan äärellä

katsellen kuinka toiset lapset juoksivat ulkona

surren sitä ettei hän voinut juosta heidän mukanaan,

sillä tyttö oli syntymästään saakka rampa.

Erään kerran sateenkaari ilmestyi taivaalle

ja tyttö ilahtui tästä suuresti,

hän kysyi äidiltään milloin sateenkaari tulisi jälleen;

äiti kehotti häntä odottamaan kärsivällisesti,

lopulta sateenkaari ilmestyi jälleen,

lohduttaen tyttöä,

tiedän mitä sitä suret,

mutta rakkaani, minä elän vain hetken,

pyrkimykseni on silti tuottaa iloa toisille

lyhyen elämäni aikana.

Tytön elämä muuttui tämän kohtaamisen seurauksena,

hymyn sateenkaari kirkasti tästä lähtien

aina hänen kasvojaan,

sillä hän halusi tuottaa sateenkaaren lailla iloa toisille.

Kun mestarini kertoi tämän tarinan,

kyyneleet vuotivat poskilleni,

sillä minä olin tuo tyttö

ja minä olin tuo sateenkaari;

ja mestarini katsoi minua

sanoinkuvaamattoman kauniisti,

täynnä rakkautta.

 

 – Taavi Kassila