Liisa putosi kaninkolon kautta ihmemaahan,

minäkin olen löytänyt ihmemaan

aineellisen maailman tuolta puolen,

kun istuin hiljaa aloillani

ja annoin ajatusteni asettua,

löysin tuon ihmemaan

aineellisen verhon tuolta puolen

ja kun palasin takaisin,

tuosta olemassaolon alkumerestä,

näin kaiken tuosta hiljaisuudesta,

tuosta nollatilasta käsin,

silloin kaikki muuttui ihmeeksi,

näin kukkien kauneuden

mehiläisten liikkuessa niiden teriössä,

näin lintujen ja kalojen taianomaisuuden,

ja lasten herkkyyden,

näin eri rotujen ja kulttuurien rikkauden,

ja kaikesta tuli rakkauden arvoista,

oivalsin että me elämme ihmemaassa,

jos vain osaamme avata silmämme.

 – Taavi Kassila