Joogit sanovat että me elämme valveunesssa, toisin sanoen olemme hereillä mutta silti unessa. Mitä tällä tarkoitetaan? Kun nukumme, elämme unien maailmassa, kun heräämme, elämme edelleen mielen luomassa unessa, mielemme jatkaa erilaisten mielentilojen projisointia. Mitä olisi näin ollen valvetila? Valvetilassa näemme jumalallisen tietoisuuden, joka läpäisee kaiken, ihmiset, eläimet ja kasvit, tässä tilassa ilmenee myötätunnon korkein muoto,…
Jos et ole koskaan nähnyt lusikkasirriä, voit väittää ettei sellaista lintua ole olemassakaan, jos et ole koskaan rakastunut, niin kuin eräs tuttuni, saatat sanoa ettei rakkautta ole, jos et ole koskaan kokenut Jumalaa, voit todistella että Se on mielikuvituksen tuotetta, mutta ken näkee lusikkasirrin, tietää että se on, ken rakastaa ei tarvitse todisteita omasta tunteestaan…
Kerrotaan että hän astui taivaaseen, me voimme seurata hänen esimerkkiään tekemällä hyviä tekoja ja henkisiä harjoituksia, rakastamalla ihmisiä ja eläimiä, luontoa ja Luojaa, siten mekin astumme taivaaseen, joka on meissä, taivas ja maa kohtaavat toisensa siellä missä me olemme, siellä missä hyvyys kukoistaa, missä universaali rakkaus ilmenee. – Taavi Kassila
Rakastaessaan nainen auttaa miehessä olevia feminiinisiä piirteitä avautumaan ja kasvamaan, mies auttaa rakkaudellaan naista löytämään omat maskuliiniset ominaisuutensa, jotta heissä molemmissa naiselliset ja miehiset ominaisuudet voisivat saavuttaa tasapainon. Tällä tavoin syntyy kauniita ihmisiä. – Taavi Kassila
Tiedemiehet etsivät yhtenäiskenttää, sanoisin että kun vihaamme olemme erilliskentässä ja kun rakastamme ja tunnemme myötätuntoa, sukellamme yhtenäiskenttään. Ja kun rakastamme Luojaamme, koemme yhteyttä koko luomakunnan kanssa. Portti yhtenäiskenttään löytyy sydämen hiukkaskiihdyttimestä. – Taavi Kassila
Ken ei opi, on kuollut ja ken ei rakasta, hän ei elä, mutta ken osaa kuolla, hän osaa elää. Ken kuolee eiliselle, löytää nykyhetken suloisuuden, ja ken kuolee tulevaisuudelle, elää ikuisessa nykyhetkessä. Kenessä itsekkyys kuolee, hän löytää Itsensä. Ken taas kuolee maailmalle, hän löytää jumalallisen niityn, sillä kuolema on syntymistä ja rakkaudessa minä kuolen ja…
löysin aarteen nykyhetkestä olemisen kauneuden tiedäthän ystäväni, emme voi rakastaa eilen emmekä huomenna rakkaus on mahdollista vain tässä ja nyt puhuvat rakastumisesta mutta voiko rakkauden valita voiko rakkaus olla elämäntapa tapa kohdata ihmisiä, eläimiä ja luonto tapa tehdä työtä kun katson tätä hetkeä ja mitätöin eilisen vekselit ja huomisen lainat näen kaiken kauniina enkä osaa…
Fyysikot puhuvat kenttäteoriasta, minä olen puolestani kehitellyt inhimillistä kenttäteoriaa; jos olemme vihaisia, kenttä vastaa vihaamme sitä voimakkaammin, mitä lähempänä olemme vihamme kohdetta, jos taas syötämme kenttään rakkautta ja myötätuntoa, kenttä vastaa samantyyppisellä energialatauksella, mutta jos rakkauteemme liittyy odotuksia, kenttä saattaa tuottaa pettymyksen, jonka syvyys riippuu odotuksemme voimakuudesta. Halutessamme saada aikaan muutoksen kentässä avain on muuttaa…
Voisiko tulevaisuuden uskonto olla rakkauden uskonto, joka yhdistäisi maailmanuskonnot? Siihen voisivat liittyä myös ateistit ja agnostikot, sillä mihinkään muuhun ei tarvitsisi uskoa kuin rakkauteen eikä muuta sääntöä olisi kuin pyrkimys toteuttaa rakkautta lähimmäisiään ja kauimmaisiaan kohtaan, eläimiä ja luontoa kohtaan, pyrkiä toimimaan rakkaudella, rakastaa työtään ja harrastuksiaan, pyrkiä kasvamaan rakkaudessa, usko siihen että rakkaus tekee…
Heräsin uuteen aamuun, uuteen elämään, olin tullut lapseksi jälleen, katsoin kaikkea minkä olin saanut lahjaksi, planeettaamme joka kiertää aurinkoa, lintuja jotka lentävät taivaalla, kaloja jotka hengittävät vettä, katsoin kukkien kauneutta ja vesien kimallusta, katsoin ihmisiä ja eläimiä täytyin riemulla ja rakkaudella, luovuudella ja inspiraatiolla ja näin kaiken ihmeenä. – Taavi Kassila
Taavi Kassila 