Olemme kukkia Jumalan puutarhassa,
osa meistä on nupullaan,
toiset puolittain avoinna,
muutamat harvat täydessä kukoistuksessa
lahjoittaen maailmalle kauneutensa
ja suloisen tuoksunsa.
Jumalan armon valo loistaa aina,
mutta jos pitäydymme nuppumme suojissa,
emme voi syyttää siitä aurinkoa,
aurinko ei pakota meitä avautumaan,
se antaa meille mahdollisuuden
ja kun olemme kypsiä,
avautuminen tapahtuu;
tunsimme ennen vain nupun sisäisen maailman,
nyt avaudumme koko maailmankaikkeudelle
kauneuden juhlassa.