Oppilas jolla on ego
tarvitsee opettajan jolla egoa ei ole,
opettaja tietää että oppilas on jumalallinen,
mutta oppilas ei tätä koe todeksi.
Jos oppilas ajattelee ’minä tiedän’,
tuo ajatus nousee egosta eikä hän voi edistyä.
Kun oppilas tulee tietoiseksi tietämättömyydestään,
nöyryys hänessä sarastaa
ja hänen egonsa alkaa pienentyä.
Mestari tietää miten egon tahrat poistetaan
ja koska mestari on yhtä Jumalan kanssa,
hän luo sisäiset ja ulkoiset olosuhteet,
joissa oppilaan kielteiset ominaisuudet poistetaan.
Ja kun viimeinen tahra poistuu,
oppilaasta tulee vapaa,
nyt hän on mestari
ja voi auttaa rakkaudesta ja myötätunnosta
heitä jotka yhä kärsivät.