Jos katsomme elämää kokijan näkökulmasta,
maailma ilmestyy eteemme
kun tulemme ulos kohdusta
ja sitten elämän valkokankaalla näytellään
monenlaisia tapahtumia, ihmissuhteita,
työelämää, luontokokemuksia, sairauksia
ja onnettomuuksia, rakastumista ja pettymyksiä.
Lopulta kaikki tämä katoaa silmiemme edestä
ja me siirrymme toiseen todellisuuteen.
Sen johdosta tätä kutsutaan Intiassa mayaksi, harhaksi,
sen väliaikaisuuden tähden.
Entä mikä on ikuista?
Kaiken läpäisevä tietoisuus,
luovan älykkyyden kenttä,
rakkauden alkulähde,
siihen me saamme yhteyden hiljentämällä mielemme
ja avaamalla sydämelle.
Se ei ole harhaa vaan ikuisesti totta.