Jos katsomme elämää kokijan näkökulmasta, maailma ilmestyy eteemme kun tulemme ulos kohdusta ja sitten elämän valkokankaalla näytellään monenlaisia tapahtumia, ihmissuhteita, työelämää, luontokokemuksia, sairauksia ja onnettomuuksia, rakastumista ja pettymyksiä. Lopulta kaikki tämä katoaa silmiemme edestä ja me siirrymme toiseen todellisuuteen. Sen johdosta tätä kutsutaan Intiassa mayaksi, harhaksi, sen väliaikaisuuden tähden. Entä mikä on ikuista? Kaiken läpäisevä…
Hän sanoo että kärsivällisyys on kärsimyksen sukua, minä sanoisin että kärsivällisyys on onnen sukua, sillä ilman kärsivällisyyttä emme voi harjoittaa henkisyyttä. Meditaatio edellyttää kärsivällisyyttä, vain istumalla kärsivällisesti paikoillaan meditaation rauha voi meille avautua. Ja usein joudumme harjoittamaan kärsivällisyyttä vaikeiden ihmisten kanssa, sanotaan että mestari on äärettömän kärsivällinen oppilaittensa kanssa odottaessaan heidän kypsymistään. Niinpä kärsimättömyys synnyttää…
Jokainen meistä on taiteilija, meidän elämämme on meidän tärkein taideteoksemme, meidän ihmissuhteemme ovat teoksia joita teemme. Maalaammeko elämällämme kauniita tauluja, vai luommeko ympärillemme kaaosta, se on meidän käsissämme. Yrittäkäämme tuoda maailmaan jotakin kaunista, juuri tänään. – Taavi Kassila
Taavi Kassila 