Jos minua pyydettäisiin perustelemaan,
miksi rakkaus tuo onnellisuuden,
sanoisin että koska viha tuo kärsimyksen,
vihaaminen on itsensä rankaisemista,
niin kuin muutkin kielteiset tunteet,
mustasukkaisuus, kateus, ylpeys, ahneus
ja pelko ovat kärsimyksellisiä tunnetiloja.
Niinpä on viisasta rakastaa.
Takertuminen taas tuo muassaan kärsimyksen,
maallisessa rakkaudessa takertuminen
on usein sivutuote,
mutta se ei itsessään ole rakkautta.
Tämän johdosta me pyrimme henkisellä polulla
vapautumaan kielteisistä tunteista,
voidaksemme kokea puhdasta rakkautta
ja puhdasta onnea.