Kun ihminen tiedostaa tietämättömyytensä,
viisaus hänessä sarastaa,
sillä hän voi nyt hankkia tietoa,
Kun ihminen tiedostaa virheensä,
hän kykenee kasvamaan.
Kun ihminen pyytää anteeksi,
hän osoittaa kykenevänsä ymmärtämään
omien tekojensa vaikutuksen toisiin.
Näin hän ilmaisee olevansa eettinen olento,
erehtyväinen ihminen.
Mutta ihminen joka ei näe virheitään,
joka luulee olevansa täydellinen,
on onneton tapaus,
sillä hän ei voi kasvaa.
Sen tähden nöyryys ja viisaus
kulkevat käsi kädessä
ja silloin ihmisen on helpompi
hyväksyä myös toisten virheet,
tästä nousee myötätunto ja rakkaus.