Lakkasin ymmärtämästä

images.jpg

Tulin valtameren äärelle,
joka oli Jumala
ja lakkasin olemasta,
tulin rannalle,
joka oli rakkaus
enkä enää ymmärtänyt,
näin myötätunnon pilvet
ja sydämeni suli.
Ja mitä enemmän minä ymmärrän,
sitä vähemmän minä ymmärrän.
Näen avaruuden silmiesi takana
ja siinä missä toiset vanhenevat
ja vakavoituvat,
minä tulen yhä nuoremmaksi,
näen kaiken rakkauden leikkinä
enkä osaa kuin hymyillä,
sillä olen tullut lapseksi jälleen.
Ja eräänä päivänä
minä synnyn Sinussa.

– Taavi Kassila

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s