Luonto on paras opettajamme.
Kun katsomme eläimiä luonnossa,
näemme miten ahkeria ne ovat
rakentaessaan pesäänsä,
hakiessaan ruokaa jälkeläisilleen
ja sitten ne lepäävät.
On siellä tasmanialainen pussipirukin,
joka on aina huonotuulisen ja vihaisen näköinen,
se ärhentelee jopa omalle hännälleenkin.
Ja voimme havaita että myrskyn jälkeen
tulee aina tyyni
ja kohta aurinko taas paistaa,
ja levottomat aallot asettuvat
ja lopulta järven pinta on taas tyyni.
Hämähäkki taas kutoo verkon
ja odottaa kärsivällisesti saalistaan.
Ja jotkut puut kasvattavat hedelmiä
ja lahjoittavat niitä anteliaasti toisille.
Luonnon ja elämän antamia opetuksia
on hyvä mietiskellä,
jotta voisi oivaltaa niihin liittyvän opetuksen.
Opettaja on aina läsnä.