Kun aamun usva haihtui ja aurinko tuli esille, ajattelin että aurinko vastaa sielun valoa ja pilvet mielen kielteisiä ominaisuuksia ja rajumyrsky taas vastaa vihastumista. Henkisillä harjoituksilla ja hyvillä teoilla, pilvet väistyvät ja sielun aurinko tulee esille. Myös järven pinnan ja mielen välillä on vastaavuus, aallot estävät meitä näkemästä pohjaa, mutta kun järvi tyyntyy, järven pohja…
Henkinen kehitys on kuin kevään ilmat, välillä kevät etenee ja sitten tulee takatalvi, mutta kevät ei anna periksi ja lopulta lumet ja jää sulavat, kukat aukeavat ja kesän lämpö voittaa. Olkoon siis mottomme: älkäämme koskaan antako periksi! Jatkakaamme henkisiä harjoituksia ja hyviä tekoja. – Taavi Kassila
jos olisin tuuli koskettaisin ihoasi eikä etäisyyttä olisi jos olisin aurinko lämmittäisin palelevaa sydäntäsi jos olisin kuu valaisisin sinun yötäsi ja jos olisin maa voisit maata päälläni ja minä olisin sinun turvasi jos olisin järvi sinä voisit kastautua minuun ja virkistyä jos olisin ruusu sinä voisit ilahtua nähdessäsi minut mutta minä olen ihminen lähimmäisesi siksi…
kukannuppu ei voi kokea auringonvaloa mutta kun kukka avautuu se saa kokea auringon kosketuksen ja samalla kukan kauneus ilmenee sulkeutunut sydän ei voi kokea rakkautta jonka mahdollisuus on aina olemassa kun sydämemme avautuu saamme kokea rakkauden täyteyden samalla sisäinen kauneutemme mainifestoituu sillä voiko ilman rakkautta olla kauneutta rakkaus on avain kauneuden puutarhaan – Taavi Kassila
minä olen ovi jonka voit avata olen huone jossa voit levätä mutta jos et astu huoneeseeni et voi minua kokea olen aurinko jonka säteet voivat hyväillä ihoasi mutta jos avaat sateenvarjon en voi sinua valaista olen mahdollisuus jonka elämä tarjoaa mutta jos kävelet ohitseni se ei koskaan toteudu sinä olet maa johon minulla ei ole…
Horisonttiin kurottautuva aurinko on ystäväni ja lammella avautuvat lumpeenkukat. Vienosti tuulessa keinuvat puut ovat ystäviäni ja niiden oksille lentävät linnut. Ja myös maan kasteleva sade on ystäväni, ja maasta kurottautuvat idut. Lehdet jotka täyttävät puiden oksat ovat ystäviäni ja niityllä käyskentelevät hirvet. Järvien kalat ovat ystäviäni ja niitä metsästävät haukat. Ja ihminen on ystäväni. Ylin…
Aurinko hellii meitä koskettaen lämpimästi kehoamme, mutta jos me oleilemme auringossa liian pitkään, se polttaa ihomme. Niin toimivat myös rakkaus ja takertuminen. Rakkaus tuo valon ja lämmön elämäämme, mutta takertuminen korventaa sydäntämme. Viisas on hän, joka ymmärtää eron omistautumisen ja omistamisen välillä. On osattava rakastaa myös muutosta, sillä se on elämän toinen nimi. – Taavi…
Vaikka pilvet peittäisivät taivaan, aurinko paistaa silti, vaikka lumi piilottaisi maan, silmut odottavat silti hetkeä, jolloin puhjeta kukkaan, vaikka vesi tuntuisi kylmältä, jossakin pulppuavat kuumat lähteet, vaikka talvimyrsky riehuisi ympärillämme, jossakin huojuvat palmut rannalla ja lämpimät laineet koskettavat varpaitasi. Vaikka tuntuisi ettei elämässäsi olisi suloisuutta, rakkaus odottaa silti sydämesi syvimmässä saadakseen ilmetä, sillä rakkaus on…
Riitti että pääsin mestarini kanssa samaan halliin, kun ilo ja rakkaus minussa lisääntyivät. Hän on kuin aurinko, jonka säteet pyyhkäisevät tietämättömyyden pilvet syrjään. Sen tähden opetuslapset ovat kautta aikain kerääntyneet valaistuneitten pyhimysten ympärille niin kuin mehiläiset, jotka hakeutuvat kukan luokse medestä nauttien. – Taavi Kassila
Luonto on paras opettajamme. Kun katsomme eläimiä luonnossa, näemme miten ahkeria ne ovat rakentaessaan pesäänsä, hakiessaan ruokaa jälkeläisilleen ja sitten ne lepäävät. On siellä tasmanialainen pussipirukin, joka on aina huonotuulisen ja vihaisen näköinen, se ärhentelee jopa omalle hännälleenkin. Ja voimme havaita että myrskyn jälkeen tulee aina tyyni ja kohta aurinko taas paistaa, ja levottomat aallot…
Taavi Kassila 