Sulkeutunut ihmissydän on kuunpimennyksen kaltainen,
se ei valoa tunne.
Tietämätön ihminen on kuin kuunsirppi,
joka antaa vain vähän valoa pimeyteen.
Valon polun kulkija on kuin uusikuu,
jonka valomäärä kasvaa päivä päivältä,
kohti täydenkuun täyteyttä.
Perille päässyt on kuin aurinko,
jonka liikkeelle laskema aurinkotuuli
saa ihmismielet sädehtimään
revontulien lailla.
Älkäämme antako kielteisten tunteitten
pienentää sydämemme valon määrää,
sallikaamme avarakatseisuuden
ja lähimmäisenrakkauden laajentaa
sydämemme auringon kaltaiseksi
lahjoittaaksemme lähimmäisillemme
revontulen kauneuden.

– Taavi Kassila