Sinun valonsäteesi hyväilivät minut hereille
ja minä syleilin Sinua,
kun Sinä siivilöidyit hentojen silmujen lomitse,
näin monet rakastajasi, 
kukat jotka avasivat terälehtensä Sinulle,
näin Sinua palvovat vesipisarat lehdillä,
jotka säteilivät Sinun rakkautesi kosketuksesta,
näin jäniksen joka tuli kolostaan ihastelemaan,
kun Sinä kohottauduit puiden yläpuolelle.
Ja minä kuulin miten Sinun säteesi
soivat sinfonian sävelin,
minä sukelsin Sinun vesiisi
ja Sinä hyväilit minua uidessani,
Sinä suutelit minun keuhkoni terveiksi
ja minä tunsin miten Sinä täytit
minun vereni rakkaudella,
sillä eläessäni minä olen Sinun
ja kuollessanikin minä olen Sinun,
minä sulaudun Sinun
rakkautesi valoon.

– Taavi Kassila