Mestarini puutarhassa on puu,

jossa kasvaa kauniita kukkia;

katsellessani parvekkeeltani kukista ylintä,

se putosi ja Maa-Äiti otti sen vastaan.

Samalla tavoin eräänä päivänä kehoni

tulee tiensä päähän ja putoaa elämän puusta

tullakseen jälleen maaksi,

mutta se ei ole kuolema jota odotan

vaan egon kuolema,

jota kohden pyrin henkisillä harjoituksilla,

hyvillä teoilla

ja mestarini armosta.

Sillä itsekeskeisyyden kuolema

tarkoittaa jumalallisen rakkauden syntymää.

– Taavi Kassila