istun kahvilassa kaakaolla
ja kirjoitan rakkaudesta
kevät on tullut
ja minä olen rakastunut
ei minulla rakastettua ole
olen vain rakastunut rakkauden mahdollisuuteen
voimaan joka saa lehdet puhkeamaan
kukat avautumaan
ja kevätsateen sädehtimään auringossa
olen rakastunut pesiään rakentaviin lintuihin
nurmella juokseviin koiriin
talvitakkien harmaudesta vapautuviin ihmisiin
olen rakastunut rakkauden alkulähteeseen
ja sydämeeni sattuu
rakkauteni määrä
ja kaipuuni sulavat kevätlumet
rakastan kahvilaan tulevan lapsen viattomuutta
häntä jota en ole kohdannut
rakastan niin että sydämeeni sattuu
ja juon kaakaota
Taavi Kassila 