Umberto Eco puhui ruusun nimestä,

sillä sana ’ruusu’ viittaa todelliseen ruusuun,

tästä seuraa nöyryyden periaate,

voimme aina oppia jotakin uutta ruususta,

sen kasvitieteestä ja kauneuden mysteeriosta.

Samoin sana ’rakkaus’ viittaa rakkauteen,

jonka eri ihmiset ymmärtävät eri tavoin

ja voimme aina oppia lisää rakkaudesta,

sen eri lajeista ja ilmenemismuodoista,

voimme oppia rakastamaan aidommin ja syvemmin

emmekä ehkä koskaan voi ymmärtää rakkauden koko syvyyttä.

Sana ’Jumala’ viittaa sekin johonkin,

jonka tiedämme tai tunnemme rajallisesti,

silti Se tai Hän on meille ihmisille hyvin tärkeä asia.

Itse puhuisin jumalallisesta yhtenäiskentästä,

joka läpäisee kaiken ohjaten kaiken toimintaa.

Jotkut kieltävät Jumalan olemassaolon,

mutta ensin heidän on ymmärrettävä mitä he kieltävät,

kieltävätkö he tietyn uskonnon Jumalan,

vaikkapa lapsuuskotinsa ankaran jumalakäsityksen

vai jumalallisen yhtenäiskentän,

johon maailmanuskonnot vain viittaavat.

Katsokaamme sanojen tuolle puolen

ja näemme ihmeellisen, todellisen maailman,

sen kauneuden ja rumuuden,

sen rakkaudettomuuden ja rakkauden.

– Taavi Kassila