Sain kuulla eilen,
että meidän perimmäinen tarpeemme
on tulla nähdyiksi ja kuulluiksi,
hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin olemme,
ja kun me hyväksymme itsemme epätäydellisinä,
silloin me hyväksymme myös epätäydellisyyden toisissa
ja rakastamme siitä huolimatta.
Sain kuulla,
että rakkautta ei voi ymmärtää eikä määrittää,
mutta sen voi kokea,
sen tähden rakkaus on suuri mysteerio.
Jos me emme tule kuulluiksi ihmissuhteessa tai työpaikalla,
me uuvumme,
sillä rakkaudettomuus vie meidän elinvoimamme.
Jos me emme saa rakastaa ja olla rakastettuja,
me joudumme kieltämään ihmisyytemme,
oman inhimillisyytemme.
Sillä vain rakastamalla me voimme olla ihmisiä,
sanan syvimmässä merkityksessä.