Me sanomme että itsensä rakastaminen

on sen perusta että osaamme rakastaa toisia,

mikä on kyllä totta,

mutta on suuri ero sillä rakastammeko egoamme

vai Korkeinta Itseämme,

sillä jos rakastamme mielihalujamme,

emme todella rakasta itseämme

vaan riippuvuuksiamme.

Itsen rakastaminen tarkoittaa,

että pyrimme vapautumaan riippuvuuksista

ja kielteisyydestä,

sillä mitä vapaammiksi tulemme,

sitä enemmän meissä on rakkautta.

Usein rakkaus ja kiintyminen

kietoutuvat meissä yhteen.

Mitä enemmän rakastamme

sitä mikä on jumalallista,

sitä vapaammiksi tulemme

ja mitä enemmän kiinnymme Jumalaan,

sitä vähemmän kiinnymme maailmaan.

Itsensä rakastaminen

ja Jumalan rakastaminen ovat lopulta samaa

ja näin rakkaudestamme muita kohtaan

tulee epäitsekkäämpää.

• Taavi Kassila