Pieni lapsi elää rakkauden virrassa,
hänen viattomuutensa
hurmaa meidät aikuiset,
se houkuttaa meidän sisäisen lapsemme esille,
voimme nähdä tämän aikuisen kasvoilla,
kun hän ryhtyy juttelemaan
ja leikkimään lapsen kanssa.
Valaistunut pyhimys elää lapsenkaltaisessa tilassa,
sillä erotuksella että hänen viattomuutensa
ei katoa vuosien myötä.
Eräs munkki sanoi mestaristani,
että hän omaa Ramakrishnan kaltaisen lapsenomaisuuden,
Sharada Devin kaltaisen myötätunnon
ja Swami Vivekananandan kaltaisen älyn.
Lapsia ja pyhimyksiä yhdistää kyky
tehdä meistä itsensä kaltaisia,
tietenkin sillä ehdolla,
että pyrimme virittäytymään heidän tajuudelleen.
Sen tähden heidän seuransa tekee
meille hyvää.