Totuus on paradoksi, jota kuvaa parhaiten vastakohtaiset määritteet, Se on tyhjä ja täysi, mikään dogmi ei voi kuvata Sitä, sillä Se on tyhjä käsitteistä, mutta täynnä rakkautta. Se on samaan aikaan yksi ja monta, Se on kaikki maailmankaikkeuden olennot, mutta silti Se on Yksi Olevainen. Se on luonto ja samaan aikaan niiden tuolla puolen, Se läpäisee luonnon ilmeten luonnon lainalaisuuksina, mutta silti Se on myös luonnon tuolla puolen. Se on persoona ja persoonaton, se on kaikkien uskontojen persoonallinen Jumala ja samaan aikaan se on myös persoonaton Jumalallinen Tietoisuus ja molempien tuolla puolen. Kaikki maailmankaikkeudet ovat Siinä, ja löydämme Sen harjoittaessamme takertumattomuutta, keskittyessämme Siihen ja auttaessamme muita. Antaessamme ja rakastaessamme saamme Sen.
