Meidän koulutuksemme tähtää siihen,
että oppisimme käyttämään älyä ja luovuutta
tieteen, taiteen, liike-elämän ja politiikan alueilla
ja samaan aikaan näemme älykkäiden ihmisten
tuhoavan itseään, toisiaan ja luontoa.
Eikö tämä tarkoita sitä,
että koulutuksessamme ja kulttuurissamme
on jotakin vikaa?
Miksi emme kouluta elämisen taitoa,
älyn ja luovuuden käyttöä itse elämisen 
ja ihmissuhteitten alueilla?
Antiikin Intiassa, Kreikassa ja Egyptissä
sekä alkuperäiskulttuureissa
olemassaolo nähtiin kokonaisvaltaisesti,
luonto ja universumi koettiin opettajana
eikä hyväksikäytön kohteena.
Pitäisikö meidän ottaa oppia heiltä?

– Taavi Kassila