Yön pimeydessä me saatamme luulla
kiveä karhuksi
ja postilaatikkoa asemieheksi
emmekä me tiedä mihin suuntaan kulkea,
mutta kun aurinko nousee,
me näemme kiven kivenä
ja karhun karhuna
ja osaamme suunnistaa maastossa.
Ollessamme tietämättömyyden vallassa,
me emme ymmärrä
elämän lainalaisuuksia oikein,
me unohdamme että vihollinen ei ole ulkopuolellamme
vaan sitäpuolellamme
ja että se mitä me teemme toisille,
se palaa meille itsellemme.
Tietoisuuden valaistessa sydämemme
me ymmärrämme,
että pysyvää onnellisuutta ei voi löytää
ulkopuoleltamme,
maailmasta joka muuttuu kaiken aikaa.
Silloin me oivallamme,
että onnen ja rakkauden lähde
asustaa meidän sydämessämme,
löytäessämme sen sisäpuoleltamme
me löydämme sen myös ulkopuoleltamme.

– Taavi Kassila