Meidän rakkautemme on valikoivaa,

sillä me elämme mieltymyksen

ja vastenmielisyyden maailmassa,

me rakastamme toisia

ja toisten suhteen me olemme välinpitämättömiä

tai tunnemme heitä kohtaan vastenmielisyyttä.

Jumalan rakkaus kohdistuu kaikkiin ja kaikkeen,

niin kuin aurinko joka paistaa

niin hyville kuin pahoillekin,

ero on vastaanottajassa,

mitä likaisempi on sydämemme ikkuna,

sitä vähemmän koemme Jumalan rakkautta.

Pyhimys on kuin ikkuna-aukko,

jossa ei ole lasia,

auringonvalo paistaa esteettä sen lävitse.

Virittäytyessämme pyhimyksen aaltopituudelle

meidän sydämemme ikkuna puhdistuu.

– Taavi Kassila