Elämä on kaikkien meidän opettaja, jos vain suostumme oppimaan. Sillä ken ei opi, hän joutuu kärsimään, ja ken on oppii herkällä sydämellä, hän kasvaa elämisen taitelijaksi ja olemisen tiedemieheksi. Elämä, opettajista suurin, opettaa eri ihmisiä eri tavoin ja kun opimme yhden läksyn, voimme siirtyä seuraavaan oppijaksoon. Elämän korkeakoulussa on huikeasti ulottuvuuksia ja oppiaineita on enemmän…
Onko kasvatus sitä, että me pyrimme tekemään lapsista sellaisia kuin itse halusimme olla? Onko heidän tehtävänsä tavoittaa se, missä me emme onnistuneet? Tulisiko heidän ajatella niin kuin me ajattelemme ja uskoa siihen mihin me uskomme? Vai tulisiko meidän auttaa heitä tulemaan sellaisiksi kuin heidät on tarkoitettu? Tulisiko meidän pikemminkin rakastaa heitä sallaisina kuin he ovat,…
Jotkut uskovat Jumalaan ja toiset taas eivät usko. Voiko näitä kahta vastakkaista näkemystä yhdistää jotenkin? Tapasin kerran ateistin, joka kertoi miten hänelle oli tuputettu uskoa lapsena ja hän sanoi hylänneenä tällaisen ahdistavan uskon. Kysyin häneltä, mikä on hänelle korkein arvo ja hän vastasi että rakkaus. Sitten kysyin, mikä ero on ateistin rakkaudella ja uskovaisen rakkaudella?…
Matkatessamme vieraassa maassa, tarvitsemme kartan, josta näemme päämäärämme sekä reitin joka vie sinne. Siitä näemme korkeuserot ja esteet, mutta kartta ei kerro, mitkä alueista ovat vaarallisia, missä voi lymytä rosvoja ja missä voi olla vaarallisia eläimiä. Jos oppaanamme on hän, joka on kulkenut matkan, kulkumme on turvallinen ja pääsemme perille nopeammin. Mestari on henkisen tien…
Moni ongelma syntyy mielessä, mutta ongelmat eivät ratkea mielen tasolla. Harrastaessamme meditaatiota ongelmat sulavat ja me siirrymme puhtaan tietoisuuden kentälle, missä ongelmia ei ole. Meditaatio ei ole ajattelemista vaan menetelmä jonka avulla mieli hiljennetään. Mieli hiljenee rentoutuneen keskittymisen avulla, näin tapahtuu ollessamme luonnossa, sillä luonto on aina meditaation tilassa. Voimme oppia hiljentämään mielemme missä vain,…
Mitä on luovuus? Elämä itsessään luo kaiken aikaa, galakseja, aurinkokuntia, tähtiä ja planeettoja, järviä, puita, kukkia ja lintuja, erilaisia eläimiä ja ihmisiä, erilaisia tilanteita missä me voimme kasvaa. Elämä on loputtoman luova, ei ole kahta samanlaista olentoa, jokainen on ainutlaatuinen, ja luotu maailma on kaunis. Entäpä sitten ihminen? Jotkut meistä luovat kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, filosofiaa…
Kehomme käy läpi lapsuuden, aikuisuuden ja vanhuuden, ja tuntuu siltä että niin käy sielukin. Kun katsoo ihmiskuntaa, tuntuu siltä niin kuin nuoria sieluja on kovin paljon. Israelissa ja Palestiinassa näyttää siltä kuin poikajoukko kävisi katutappelua keskenään lähettäessään raketteja toistensa päälle, keinot vain ovat kauhistuttavampia. Ja kun katsoo ahnehtimista ja saastuttamista, tunne on sama. Vanhoja sielujakin…
Mustia aukkoja on avaruudessa, mutta tärkeintä on, että sellaista ei ole sydämessämme, sillä musta aukko vetää kaiken itselleen päästämättä valohiukkastakaan tapahtumahorisonttinsa ulkopuolelle. On olemassa ihmisiä, joiden sydämessä loistaa aurinko, he jakavat innostusta ja kannustusta, myötätuntoa ja rakkautta ympärilleen. Tulkaamme heidän kaltaisikseen! – Taavi Kassila
Oletko katsonut miten auringonvalo kimmeltää tumman järven pinnalla? Oletko tuntenut veden kosketuksen ihollasi? Oletko nähnyt miten tuuhea vilja lainehtii pellolla? Oletko nähnyt ahman juoksevan pentuineen tien yli? Oletko nähnyt kukkien täyttävän tien vieret ja kuullut miten mehiläiset liikkuvat niiden keskellä? Oletko nähnyt leivon kiitävän taivaalla? Jos olet nähnyt ja kokenut tämän, voit nähdä miten viisaasti…
Eräs ihminen sanoi minulle, että hänellä on ollut vaikeaa. Kysyin häneltä onko hänellä vaikeaa juuri nyt, hän sanoi että ei nyt. Sanoin hänelle että pysyttele aina nykyhetkessä, sillä suuri osa ongelmista syntyy, kun ajattelemme menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita ja pelkäämme että niin tapahtuu jälleen. Opetelkaamme sen tähden elämään tässä ja nyt, sitä on läsnäolon voima.…
Taavi Kassila 