Olen puoliavoin kukkanen

mestarini puutarhassa,

yön pimeys on väistymässä,

päivä sarastaa jo.

Mestarini rakkauden valo

saa terälehteni avautumaan,

hänen viisautensa vesi ravitsee varttani

ja hänen myötätuntonsa ravinteet

saavat värini loistamaan.

Avauduttuani hänen armostaan

täyteen kukintoon,

toiveeni on saada tarjota

jumalallisen rakkauden mettä

sitä etsiville mehiläisille

ja vakuuttaa kukannupuille,

että avautuminen suurimpaan kauneuteen

on mahdollista.

– Taavi Kassila