Harhaa, mayaa, on se,

että ajattelee jonkin tuovan iloa,

joka sitten tuokin enemmän kärsimystä.

Tässä vaiheessa tapahtuu herääminen,

erottelukykymme paranee

ja me luovumme siitä,

mikä ei olekaan lahjoittanut meille onnea.

Näin vapaus on meissä lisääntynyt.

Tämän jälkeen elämä siirtää opetuksensa

seuraavaan sokeaan pisteeseemme.

Näin meidän mieltämme kuoritaan

niin kuin sipulia,

kunnes sydämemme on puhdas

ja vapaa,

eikä mikään enää rajoita

sisäistä iloamme ja rakkauttamme.

• Taavi Kassila