Olen jälleen päissäni,
olen päissäni rakkaudesta,
katsoessani maailmaa jonka olet luonut.
Nähdessäni linnut nurmikolla
ja poikueet aterioimassa.
Kuullessani niitten kujerruksen,
ja kukat,
ne tanssivat nurmikolla.
Lapsesi hymyilevät minulle onnellisena,
näen kauneutta kaikkialla.
Eivätkö he nähneet tätä kauneutta,
he jotka joivat itsensä humalaan
ja örveltävät nyt junassa,
vihaansa ja pettymystään levittäen.
Näen kauniita ihmisiä,
nuoria ja vanhoja,
voiko heitä olla rakastamatta,
sillä Sinä olet heidät luonut
rakkaudella.
Ja kun minä katson aurinkoa
ja kuuta,
jotka kiertävät toisiaan,
ja maailmankaikkeutta,
minä en ymmärrä mitään.
Enkä tarvitse muuta viiniä
kuin rakkauden viinin.