Meissä on sisäinen lapsi

kahdellakin eri tavalla,

hän joka on hylätty,

jota ei kenties ole rakastettu,

jota on loukattu,

joka käyttäytyy kuin tuhma lapsi.

Tätä sisäistä lasta meidän tulee rakastaa

ja hoitaa,

että hän voisi parantua.

Sitten sisällämme on myös viaton lapsi,

hän joka osaa rakastaa,

joka on leikkisä ja iloinen,

joka kykenee ihmettelemään elämän ihmeitä.

Hän on se joka tuntee vaistomaisesti Jumalan,

joka osaa olla viaton lapsi

Korkeimman edessä.

Tähän jälkimmäiseen sisäiseen lapseen

pyhimykset viittaavat sanoessaan,

että meidän tulee tulla lapsen kaltaisiksi

voidaksemme astua Taivasten Valtakuntaan.

 

– Taavi Kassila