ihminen syntyy epätäydellisyysperiaatteesta sillä jos emme olisi epätäydellisiä emme voisi kasvaa mestarini sanoi syntyneensä täydellisenä mutta häntä en pidäkään ihmisenä me sielut olemme matkalla täydellisyyteen entä mikä on nopein tie kehittyä nöyryys, rakkaus ja alttius oppia ylimielisyys on sielullinen vamma joka estää oppimisen nöyryys on kauneutta joka vie kehitystämme eteenpäin ja sen myötä tulevat myötätuntoisuus…
elämä on oppimista lapselta opin hetkessä elämisen taitoa ihmettelemistä ja oppimisen riemua eläimiltä opin sanatonta viestintää tekemisen ja levon välistä tasapainoa ja aitoutta kukilta opin kuinka yhdistää oleminen ja kauneus säätä tarkkailemalla opin sen että elämä on jatkuvaa muutosta opettelemalla jatkuvasti uusia asioita avaan tajunnassani uusia ulottuvuuksia sillä ken ei opi enää hän tekee kuolemaa…
internetyhteys on nykyään kaikkialla ja me voimme olla yhteydessä toisiimme milloin ja missä tahansa mutta on olemassa toinenkin yhteys nimittäin kaikkiallinen yhtenäiskenttä siihen saa yhteyden intuition avulla hiljentämällä mielensä ja avaamalla sydämensä tässä kentässä tieto ja tunteet liikkuvat vapaasti ja me voimme vastaanottaa sydämen viestejä läheisiltämme tällä kentällä ilmenee myös korkein älykkyys ja me voimme…
Voisiko olla niin, että erillisyyden kokemus, josta nousee rasismi, uskontojen väliset riidat kansallisuusmielisyys, ahneus, ylpeys viha ja sodat, on harhassa elämistä? Ja että ykseystietoisuus, tietoisuus kaiken läpäisevästä yhtenäiskentästä, josta kumpuaa myötätuntoisuus ja rakkaus, luonnon ja eläinten suojelu ja elämän pyhänä pitäminen, on totuudessa elämistä? – Taavi Kassila
Kun minä keskityn ajattelemaan rakastettuani, minä tunnen hänet sydämessäni, kun minä puhun hänestä toisille, hän koskettaa minun sydäntäni, eikä hän ole mustasukkainen rakastaessani toisia, itse asiassa hän rohkaisee minua siihen. Suojellessani luontoa ja tehdessäni hyviä tekoja hän riemuitsee ja ollessani myötätuntoinen ja oikeudenmukainen tunnen hänen rakkautensa voimallisemmin. Eikä minun tarvitse pelätä, että hän jättäisi minua…
Ensin arkkitehti ajattelee minkälainen sillan tulisi olla,sitten rakennusmiehet rakentavat sennäin arkkitehdin ajatukset saavat aineellisen muodon.Samalla tavoin Korkein Älykkyysajattelee ensin minkälainen maailmankaikkeuden tulisi olla,sitten nuo ajatukset karkeutuvat asteittain,kunnes ne omaksuvat aineellisen muodon,jonka me tunnemme maailmanaja sen lukemattomina olentoina,aurinkokuntina ja atomien leikkinä. Kaikki on luonnossa älykästä, kaikella on tarkoituksensa, eikä mitään ole luotu turhan takia. Kaikki on…
Rakas ystäväni,tiedätkö miten saamme itsellemmeloistavan tulevaisuuden.Kun olemme tänään myötätuntoisia kärsiville,autamme toisia ja teemme heidät iloisiksi,kun rakastamme lähimmäisiämmeja jaamme iloa,kun teemme hyviä tekojaja pyrimme puhdistamaan luontoa,niin tämä kaikki hyvä on palaava meille, sillä se minkä teemme toisille, se on palaava meille, tämä on elämän laki. Ja hyvät teot avaavat sydämemme Jumalan armolle. Tämä on tekevä päivästämme…
Hän sanoi, että ei todellisuutta tarvitse kokea harhana,minä vastasin,että todellisuutta ei tarvitse pitää harhana,sen sijaan käsityksemme todellisuudesta on harhaa,se sulkee Jumalallisen kokemusmaailmamme ulkopuolelleja niin me ryhdymme ajattelemaan, että vain aistien kohteet ovat totta,mutta aistien kohteet muuttuvat kaiken aikaa,ne rikkoontuvat, sairastuvat, pettävät, jättävät ja kuolevat pois, siksi niihin takertuminen tuottaa kärsimystä. Kun puhdistamme mielemme ja vapaudumme takertuneisuudesta, saamme…
Vihaisten ihmisten vuorokeskustelu muistuttaa kahden tulivuoren purkausta, kumpikin saa päälleen kuumaa laavaa ja kumpikin polttaa nahkansa. Ja kun ateisti ja kiihkouskovainen keskustelevat, on kuin kaksi myskihärkää iskisivät päänsä vastakkain, kumpikaan ei muuta kantaansa, mutta kummankin pää tulee kipeäksi. Kun kaksi totuudenetsijää keskustelee, he hakeutuvat yhtenäiskenttään, missä etäälläkin toisistaan olevat alkeishiukkaset kykenevät kommunikoimaan keskenään. Siirtyessämme päästä…
Sulkeutunut ihmissydän on kuunpimennyksen kaltainen,se ei valoa tunne.Tietämätön ihminen on kuin kuunsirppi,joka antaa vain vähän valoa pimeyteen.Valon polun kulkija on kuin uusikuu,jonka valomäärä kasvaa päivä päivältä,kohti täydenkuun täyteyttä.Perille päässyt on kuin aurinko,jonka liikkeelle laskema aurinkotuulisaa ihmismielet sädehtimään revontulien lailla. Älkäämme antako kielteisten tunteitten pienentää sydämemme valon määrää, sallikaamme avarakatseisuuden ja lähimmäisenrakkauden laajentaa sydämemme auringon…
Taavi Kassila 