Jos me omaamme myötätuntoa, me voimme muuttaa maailman. Meidän tulee vain soveltaa myötätuntoa sekä ihmisiin, eläimiin että luontoon. Ja jos me haluamme menestyä työssämme, avain on siinä että rakastamme sitä mitä teemme ja teemme sitä mitä rakastamme. Sillä loisteliaan työn erottaa keskinkertaisesta rakkauden ihmeellinen taikavoima. – Taavi Kassila
Maailmassa on monta uskontoa, erilaisia rotuja ja kansallisuuksia, puolueita ja ideologioita. Silti ihminen on pohjimmiltaan samanlainen: meidän ilomme ja surumme ovat samanlaisia, kaikki me tarvitsemme ravintoa ja suojaa ja kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta. Todellisuus on yksi, sen tähden Jumalakin on yksi, eri uskonnot vain viittaavat samaan asiaan. Ja Jumala on rakkaus. – Taavi Kassila
Mikä meidät erottaa Jumalasta? Itsekeskeinen minuus ja kun itsekeskeisyys meissä poistuu, ei erottavaa tekijää enää ole, on vain rakkauden valtameri, puhdas tietoisuus. Hän joka on syntyi puhtaalla tietoisuudella tulee kotimaahamme antaakseen meille kokemuksen puhtaasta myötätunnosta ja jumalallisesta rakkaudesta. Jumala on kaikkialla, mutta pyhimyksen läheisyydessä me koemme Hänet kaikkein voimallisimmin. – Taavi Kassila
Jos pyrkimyksemme kohtaa esteen, voimme joko todeta, että maailmankaikkeus ei halua hankkeemme toteutuvan tai voimme ajatella, että päättäväisyyttämme testataan, olemmeko valmiit ylittämään vaikeudet, kummasta on kysymys, se meidän tulee ratkaista tapauskohtaisesti ja itsetuntemuksen avulla. Jos meillä ei ole lauluääntä, meistä ei tule oopperalaulajia vaikka kuinka harjoittelisimme, mutta toisaalta voimamme lisääntyvät vain yhä suurempia painoja nostamalla.…
Kun hoitaja käsittelee kehoani, minä oivallan, että fyysinen kehomme on elämämme kartta ja siinä on meidän historiamme. Kehomme tuntee lapsuutemme traumat, vastaanottamamme rakkaudet ja hylkäämisen kokemuksemme, siellä ovat onnistumisemme ja epäonnistumisemme, tiedostamattomat pelot, viha ja rakkauden kokemuksemme. Kehomme lihaksilla, hermoradoilla, sen soluilla ja atomeilla on muisti joka on täydellisempi kuin omamme. Ja myös läheisemme elävät…
Koska minä rakastuin Jumalaan, oliko se poikasena, kun näin Hänet unessa, suurena valona portaiden päässä? Vai oliko se silloin, kun kuulin ensi kertaa Buddhasta, joka istui kaksi päivää puun alla? Vai silloin kun opettaja kertoi Jeesuksesta, joka käveli opetuslastensa kanssa puhuen heille Isästä? Tai kenties se oli silloin, kun korvani tavoittivat sanat, jotka kertoivat Sokratesta,…
Sokrates sanoi ennen kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, että ihmiset pelkäävät kuolemaa aivan kuin he tietäisivät, että kuolema on jotakin huonoa. Sokrates taas sanoi että koska hän ei tiedä, hän ei voi myöskään pelätä kuolemaa, sillä kuolemahan voi olla jotakin hyvää. Olisihan järjetöntä pelätä hyvää asiaa. Se mies oli nero ja hänellä oli loistava huumorintaju. Huumoria ja hyväntuulisuutta…
Riitti että pääsin mestarini kanssa samaan halliin, kun ilo ja rakkaus minussa lisääntyivät. Hän on kuin aurinko, jonka säteet pyyhkäisevät tietämättömyyden pilvet syrjään. Sen tähden opetuslapset ovat kautta aikain kerääntyneet valaistuneitten pyhimysten ympärille niin kuin mehiläiset, jotka hakeutuvat kukan luokse medestä nauttien. – Taavi Kassila
Me ihmiset toistamme samoja tapoja ja tottumuksia, alkoholisti hamuaa herättyään pulloa ja tupakoitsija sytyttää savukkeen, riitainen pariskunta aloittaa aamunsa ilkeilyillä ja fundamentalisti näkee maailman mustavalkoisena, ylensyöjä syö liikaa ja masentunut ajattelee ettei hänestä ole mihinkään. Entäpä jos istuutuisimme aloillemme, sulkisimme silmämme ja antaisimme mielemme hiljentyä? Ja katso, kaavoittuneen mielen tuolla puolen ja hiljaisuuden lähde, sen…
Zen-perinne kertoo tarinaa nuorista miehistä jotka seisoivat virran varrella eivätkä uskaltaneet mennä uimaan, sillä virta oli liian voimakas. Sitten he näkivät vanhuksen astuvan virtaan, kauhistuneina he näkivät kuinka virta tempasi vanhuksen pinnan alle, hetken päästä vanhus kuitenkin nousi pinnalle. Nuorukaiset juoksivat rannalla ja näkivät miehen kiitävän virran matkassa, risteyskohdassa hän valitsi yhden virroista, kunnes virta…
Taavi Kassila 