jos olisin tuuli koskettaisin ihoasi eikä etäisyyttä olisi jos olisin aurinko lämmittäisin palelevaa sydäntäsi jos olisin kuu valaisisin sinun yötäsi ja jos olisin maa voisit maata päälläni ja minä olisin sinun turvasi jos olisin järvi sinä voisit kastautua minuun ja virkistyä jos olisin ruusu sinä voisit ilahtua nähdessäsi minut mutta minä olen ihminen lähimmäisesi siksi…
kun olin nuori äitini kertoi minulle tutkimusmatkailijoista jotka kulkivat Afrikassa alkuasukkaat kantoivat heidän tavaroitaan joidenkin päivien kiivaan marssin jälkeen alkuasukkaat kieltäytyivät jatkamasta matkaa syyksi he sanoivat että he olivat kulkenee niin nopeasti että heidän sielunsa olivat jääneet jälkeen heidän piti nyt odottaa että sielut tavoittavat heidän ruumiinsa onko nykyaikainen elämä mennyt niin kiireiseksi että ihmiskunnan…
voimme puhua kahdessakin mielessä sisäisestä lapsestamme ensinnäkin on olemassa se sisäinen lapsi jota on pienenä rakastettu tai joka on kokenut tulleensa torjutuksi joka on kokenut turvaa tai turvattomuutta hyväksyntää tai hyväksymättömyyttä ja sitten on olemassa se sisäinen lapsi joka on Jumala meissä niin kuin mestarini asian ilmaisee tämä sisäinen lapsi edustaa viattomuuttamme sitä joka avaa…
kun perhonen lyö siipensä yhteen pohjolassa karibianmerellä tapahtuu myrsky tämä ajatus viittaa siihen että kaikki vaikuttaa kaikkeen jokainen meistä vaikuttaa ajatuksillaan ja teoillaan toisiin näin syntyy tapahtumaverkosto joka määrää historian suunnan niinpä kun me muutumme tuossa tapahtumaverkostossa tapahtuu muutos joka käynnistää reaktioketjun tässä piilee maailman muuttumisen avain niinpä meditoiminen ja hyvät teot ovat maailmaan vaikuttamista…
teatteriohjaaja oli haastatellut suomalaisia miehiä koskettamisesta yksi oli koskettanut isänsä ruumista ensi kerran vasta kun tämä oli kuollut hän oli jäänyt silittelemään sitä kun ei aiemmin ollut saanut toinen tapasi silittää alzheimeriin sairastuneen vaimonsa hiuksia toiset kertoivat että kun teki maalin jalkapallo-ottelussa silloin oli lupa halata miehiä euforian vallassa suurin osa miehistä koki koskettamisen vajausta…
aina kun elämä murtaa meitä meissä avautuu jotakin meistä tulee nöyrempiä ja myötätuntoisempia viisaus meissä kasvaa kykymme ymmärtää miltä toisista tuntuu lisääntyy elämän letkajenkassa myös taka-askel on tärkeä silloin voimme arvioida oliko askeleemme eteenpäin oikeansuuntainen vai tulisiko meidän hienosäätää suuntaamme elämän taltta iskee palasia luonteemme kivenjärkäleestä ja kokemustemme hiomapaperi viimeistelee työn jotta sielumme patsaasta tulisi…
miksi meidän maailmankuvamme on nykyisin niin rationaalinen hyväksikäyttävä ja pirstoutunut? me olemme kaventaneet käsityksemme todellisuudesta ja leikanneet siitä ulottuvuuksia pois onneksi on taiteen lajeja kuten maaginen realismi jossa poislähteneet ovat läsnä arkielämässä kun katson aurinkoa jota planeettamme kiertää tai taivaalla lentävää lintua näen kaiken mystisenä ihmeenä näen kauneutta arkipäivän runoutta ja ihmettelen miten tähän kaikkeen…
Hän kysyi voiko ego koskaan poistua, siihenhän maailmanuskonnot perustuvat, että itsekäs minuus voi poistua, vaikka se on harvinaista, se on silti mahdollista. Itse asiassa egon poistuminen on sielun evoluution korkein päämäärä ja kun egoa ei ole, on puhdas tietoisuus, joka ilmenee puhtaana myötätuntona, rakkautena ja viisautena. Sitä me kutsumme Jumalaksi. – Taavi Kassila
sci-fi-elokuvassa raketti joka on lennätetty kauan sitten avaruuteen on palaamassa yksin kohti maata ja vaarassa iskeytyä maahan aiheuttaen siten tuhoa niinpä miehitetty avaruusalus lähetetään sitä vastaan he ottavat yhteyden yksinäisen raketin tietokoneisiin ”mikä on päämääräsi?” ”olen matkalla selvittämään kuka minut loi?” hollywood-elokuvalla on tässä syvällinen sanoma luodun tehtävä on näet intian filosofiankin mukaan selvittää…
näen tästä kahvilan ikkunasta apteekin josta ihmiset käyvät ostamassa lääkkeitä erilaisiin sairauksiin viisas sanoi yhdeksänkymmentä prosenttia sairauksista johtuu rakkauden puutteesta missä olisi apteekki jossa jaettaisiin tätä lääkkeistä tärkeintä rakkautta voisimmeko me olla apteekkareita apteekin naisia ja miehiä jotka jakaisivat tätä lääkettä maailman ihmisille eläimille ja luonnolle jotta sydämeltään sairaat voisivat parantua ystävällinen katse ja hymy…
Taavi Kassila 