Menetetyn lapsuuden suru

Ystäväni isä kuoli, hän ei niinkään sure isän poissaoloa, sillä isä oli aina poissa, henkisesti tai fyysisesti. Niinpä ystäväni suree menetettyä lapsuutta. Siitä hänelle syvä osanottoni ja toivotus meille isille ja äideille: olkaamme lapsillemme läsnä, rakastavina ja myötätuntoisina. Nöyrä kiitos että olen saanut olla siinä roolissa ja yhä saan. – Taavi Kassila

Epäitsekkyyden autuudesta

Mayaa, harhaa on se, että luulemme itsekkyyden tuovan onnen. Kun ryhdymme tekemään epäitsekkäitä tekoja, onnellisuus, myötätuntoisuus ja rakkaus kumpuavat spontaanisti sydämestämme. Mestarit ja pyhimykset opettavat oman elämänsä esimerkillä meille tätä epäitsekkyyden jaloa elämisen taidetta. Tämän he tekevät rakkaudesta meitä tietämättömyydessä eläviä kohtaan – Taavi Kassila