Kerrotaan että hän astui taivaaseen, me voimme seurata hänen esimerkkiään tekemällä hyviä tekoja ja henkisiä harjoituksia, rakastamalla ihmisiä ja eläimiä, luontoa ja Luojaa, siten mekin astumme taivaaseen, joka on meissä, taivas ja maa kohtaavat toisensa siellä missä me olemme, siellä missä hyvyys kukoistaa, missä universaali rakkaus ilmenee. – Taavi Kassila
jos olisin tuuli koskettaisin ihoasi eikä etäisyyttä olisi jos olisin aurinko lämmittäisin palelevaa sydäntäsi jos olisin kuu valaisisin sinun yötäsi ja jos olisin maa voisit maata päälläni ja minä olisin sinun turvasi jos olisin järvi sinä voisit kastautua minuun ja virkistyä jos olisin ruusu sinä voisit ilahtua nähdessäsi minut mutta minä olen ihminen lähimmäisesi siksi…
’Maailma’ rakentuu ’maasta’ ja ’ilmasta’, maa edustaa ainetta ja ilma henkeä. Aineellisuuden ylikorostus on johtanut ihmiskunnan materialismiin ja henkiset asiat ovat unohtuneet. Toisaalta henkisiä asioitakaan ei voi liioitella, sillä se johtaa siihen että aineelliset asiat ovat retuperällä tai että kiihkoilemme yhden uskonnon nimissä. Niinpä tarvitaan aineellisuuden ja henkisyyden välistä tasapainoa, se saavutetaan kun olemme avarakatseisia…
Taavi Kassila 