Tulin valtameren äärelle, joka oli Jumala ja lakkasin olemasta, tulin rannalle, joka oli rakkaus enkä enää ymmärtänyt, näin myötätunnon pilvet ja sydämeni suli. Ja mitä enemmän minä ymmärrän, sitä vähemmän minä ymmärrän. Näen avaruuden silmiesi takana ja siinä missä toiset vanhenevat ja vakavoituvat, minä tulen yhä nuoremmaksi, näen kaiken rakkauden leikkinä enkä osaa kuin hymyillä,…