Heräsin uuteen aamuun, uuteen elämään, olin tullut lapseksi jälleen, katsoin kaikkea minkä olin saanut lahjaksi, planeettaamme joka kiertää aurinkoa, lintuja jotka lentävät taivaalla, kaloja jotka hengittävät vettä, katsoin kukkien kauneutta ja vesien kimallusta, katsoin ihmisiä ja eläimiä täytyin riemulla ja rakkaudella, luovuudella ja inspiraatiolla ja näin kaiken ihmeenä. – Taavi Kassila
miksi meidän maailmankuvamme on nykyisin niin rationaalinen hyväksikäyttävä ja pirstoutunut? me olemme kaventaneet käsityksemme todellisuudesta ja leikanneet siitä ulottuvuuksia pois onneksi on taiteen lajeja kuten maaginen realismi jossa poislähteneet ovat läsnä arkielämässä kun katson aurinkoa jota planeettamme kiertää tai taivaalla lentävää lintua näen kaiken mystisenä ihmeenä näen kauneutta arkipäivän runoutta ja ihmettelen miten tähän kaikkeen…
kuunneltuaan puhettani eräs tuttavani sanoi ettei hän näe mystiikkaa missään ja pyysi selittämään mitä tarkoitan osoitin auringonvaloa joka siilautui lehtien välitse lintuja jotka lensivät kirkuen puiden oksille osoitin kissaa joka venytteli nurmikolla ja järveä johon lapsen hyppelivät riemuissaan ja sanoin katso tätä olemisen ihmettä kuinka kaikki on mystistä kaikki on selittämättömän kaunista mutta ei hän…
Sanotaan että pyhimykset kykenevät tekemään ihmeitä, mutta tietyssä mielessä kaikki on ihmettä, se että on olemassa avaruus, että aurinko paistaa ja pitää yllä elämää, että vedet täyttyvät kaloista ja merenelävistä, että linnut kykenevät lentämään taivaalla, että kukat loistavat kauneutta, että toinen toistaan kauniimmat eläimet täyttävät maan ja ihmisen kehokin on ihme, että ihminen kykenee näkemään…
Taavi Kassila 