Elämän elokuvassa ihmiset tulevat ja menevät, menestyvät ja putoavat syntyvät ja kuolevat. Aistikohteet ovat kuin heijastuksia lammen pinnassa, ne ovat kuin kangastusta erämaassa ja luonteeltaan ne ovat pysymättömiä. Mutta jumalallinen valkokangas on ja pysyy, oivaltaessaan kuoleman todellisuuden ihminen ryhtyy etsimään kuolemattomuutta. Mestarini määrittää mayan, harhan, kuvitelmaksi että onnellisuus löytyisi Jumalallisen Itsen ulkopuolelta. Sen tähden…
Istun risti-istunnassa katolla Mysoressa, aurinko nousee tulipunaisena pallona ja kaupunki herää, menneisyys lakkaa olemasta eikä tulevaisuutta ole, nykyhetken valtameri levittäytyy ympärilläni, mieleni hiljenee ja sydämessäni avautuu lähde, jossa jumalatkin sammuttavat janonsa. Tästä lähteestä käsin maailmankaikkeudet saavat alkunsa ja tänne ne palaavat aikojen päättyessä. Tästä lähteestä taiteellinen innoitus, myötätunto ja rakkaus saavat alkunsa. – Taavi…
Ihmiset käyttävät huumaavia aineita, miksi ihmeessä? Minä huumaannun nähdessäni kukkien runsauden ja kolibrien lennähtelevän kukasta toiseen, ja täydenkuun purjehtivan palmujen takana. Minä huumaannun nähdessäni lapset leikkimässä ja äiti- ja lapsikoiran tulevan asunnolleni. Minä huumaannun ihmisten kauneudesta ja saadessani kerätä roskia rannalta ja Luonto-Äidin lähettäessä koiranpennun kiittämään. Minä huumaannun aaltojen syleilystä ja auringon kosketuksesta ja saadessani…
Minä unelmoin maailmasta, jossa luontoa ei saastuteta vaan luonto nähdään jumalallisena ja tämä heijastuu ihmisten teoissa. Unelmoin maailmasta, jossa ei ole fanaattisuutta vaan jossa ihmiset olisivat suvaitsevaisia ja avarakatseisia hyväksyen eri uskonnot, jossa ei sodita eikä tehdä terroritekoja. Minä unelmoin maailmasta, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia eivätkä kansat ja ihmiset alista toisiaan, jossa rikkaudet jaetaan tasapuolisesti,…
Bhagavad-Gitassa kerrotaan hyvien ja pahojen välisestä taistelusta, mutta tätä taistelua ei käydä niinkään ulkoisessa maailmassa vaan sisäisessä maailmassa, pahikset ovat meidän omia heikkouksiamme ja hyvikset ovat meidän hyveitämme. Henkisellä tiellä meidän tulee voittaa sisäiset demonimme voidaksemme saavuttaa vapauden. Ihmiskunta on ymmärtänyt väärin tämän taistelun luonteen sijoittaen pahan ulkopuolelle, ryhtyen taistelemaan lähimmäisiämme vastaan. Osa tätä taistelua…
Niilläkin meistä, joilla ei ole fyysistä mestaria, on mestari, Elämä, kaikkialla länsäoleva jumalallinen tietoisuus. Elämämme rakentuu sillä tavoin, että me saamme sen opetuksen, jonka me kulloinkin tarvitsemme. He saattavat kutsua opettajaa sattumaksi, mutta se johtuu vain tietämättömyydestä. Me voimme olla sokeita, mutta elämä ei ole sokea. Mitään ei ole luotu luonnossa turhan takia eikä mitään…
Valaistunut olento tulee maailmaan kohottamaan ihmiskunnan tietoisuutta, opetuslapset rakastavat hänen hyvyyttään ja epäitsekyyttään haluten osallistua siihen hyvään työhön, jota hän tekee. Tämän he tekevät rakkaudesta, sillä rakkaus lisää rakkautta ja hyvyys lisää hyvyyttä, paitsi niiden sydämessä, jotka kokevat valon uhkaavan heidän pimeyttään. Kautta historian pimeys on halunnut poistaa valon, ettei se häiritsis heidän toimiaan. Mutta…
Miksi henkisiä oppilaita kutsutaan opetuslapsiksi? Sen tähden, että kun oppilas rakastaa valaistunutta opettajaansa samanlaisella nöyryydellä ja viattomuudella kuin lapsi vanhempiaan, hän sydämensä avautuu ja hän tulee kykeneväiseksi vastaanottamaan korkeimman tiedon. Henkisyydessä jnana, tieto, ei ole kuivaa asiatietoa vaan rakkauden ja tiedon yhdistelmä, jossa opetuslapsi tulee tuntemaan tietäjän, tietämisen tapahtuman ja tiedon kohteen. Nämä kolme sulautuvat…
Jos aallot lyövät korkeina mielemme järvellä, jos viha, kateus ja ahneus riehuvat sisällämme, kuinka voisimme kokea tyynen järvenpinnan lumovoiman ja nähdä kuinka auringonvalon kauneus heijastuu sen pintaan. Myötätunto ja rakkaus ovat mielentyyneyden sisaria, ja siellä missä on näitä jaloja tunteita, siellä on kauneutta. Rakas ystäväni, tiedätkö mikä on kauneinta maailmassa? Viaton rakkaus. – Taavi Kassila
Mieli on luonteeltaan vaeltaja, se vaeltaa menneisyyteen muistellen nautintoja, jotka se on saanut kokea ja toivoen näiden kokemustensa uusiutuvan tai peläten tuskallisten kokemusten paluuta. Näin mieli vaeltaa menneen ja tulevan välillä, ja tällöin nykyhetken ainutlaatuisuus unohtuu. Kiinnittäessämme jakamattoman huomiomme siihen, mitä on tässä ja nyt, tämän hetken ainutlaatuisuus avautuu, ja me näemme sen kauneuden joka…
Taavi Kassila 