sci-fi-elokuvassa raketti joka on lennätetty kauan sitten avaruuteen on palaamassa yksin kohti maata ja vaarassa iskeytyä maahan aiheuttaen siten tuhoa niinpä miehitetty avaruusalus lähetetään sitä vastaan he ottavat yhteyden yksinäisen raketin tietokoneisiin ”mikä on päämääräsi?” ”olen matkalla selvittämään kuka minut loi?” hollywood-elokuvalla on tässä syvällinen sanoma luodun tehtävä on näet intian filosofiankin mukaan selvittää…
näen tästä kahvilan ikkunasta apteekin josta ihmiset käyvät ostamassa lääkkeitä erilaisiin sairauksiin viisas sanoi yhdeksänkymmentä prosenttia sairauksista johtuu rakkauden puutteesta missä olisi apteekki jossa jaettaisiin tätä lääkkeistä tärkeintä rakkautta voisimmeko me olla apteekkareita apteekin naisia ja miehiä jotka jakaisivat tätä lääkettä maailman ihmisille eläimille ja luonnolle jotta sydämeltään sairaat voisivat parantua ystävällinen katse ja hymy…
hän oli viimeisillään kun hänen miehensä sairastui syöpään mies ehti nähdä lastaan pari viikkoa sitten hän joutui lähtemään uudesta työpaikastaan keskiviikkona sairaalaan maanantaina hän oli kuollut nainen jäi hoitamaan yksin kolmea lasta jotka olivat menettäneet isänsä elämä on arvaamatonta kaikki on väliaikaista paitsi Yksi viisas syventää suhdettaan Siihen hiljentämällä mielensä ja avaamalla sydämensä – Taavi…
jos me suljemme sydämemme me elämme maailmassa ihmiset ja eläimet pysyvät meistä etäällä mutta jos avaamme sydämemme maailmaa alkaa elää meissä ihmiset ja eläimet virtaavat meihin jos rakennamme talon jossa on vain yksi ikkuna olemme kuin yhden uskonnon yhden ideologian kannattaja joka näkee todellisuudesta vain kapean siivun miksi emme eläisi lasitalossa josta näkee joka…
Jotkut tiedemiehet ovat sanoneet, että mustasta aukosta menee tunneli toiseen maailmankaikkeuteen. Mutta kun avaa sydämensä löytää valoisan aukon, joka johtaa toiseen maailmankaikkeuteen, valon universumiin. Se näyttää tältä samalta todellisuudelta, mutta kokemus on aivan toisenlainen, ensimainittu on erillisyyden ja vihan maailma ja jälkimmäinen on ykseyden ja rakkauden paratiisi. – Taavi Kassila
Mikä on se, jonka puutteen havaitsemme sisällämme, jota me etsimme ulkopuoleltamme ja kun emme löydä sitä, ryhdymme etsimään sitä sisäpuoleltamme ja sitten näemme sen kaikkialla ja lopulta sisäpuolinen ja ulkopuolinen yhdistyvät ja me saamme kokea täyttymyksen? – Taavi Kassila
aamulla me heräämme itsestään ja uni päättyy mutta mikä saa meidät heräämään valveunesta joka koostuu mustasukkaisuudesta ja kateudesta vihasta ja ahneudesta ylpeydestä ja ennakkoluuloista tähän tarkoitukseen suositellaan meditaatiota ja muita henkisiä harjoituksia jotka ohentavat tietämättömyyden pilviä meissä ja niin tietoisuuden aurinko pääsee loistamaan yhä kirkkaammin tietoisuus on viisautta ja rauhaa autuutta ja rakkautta eläkäämme niin…
’Maailma’ rakentuu ’maasta’ ja ’ilmasta’, maa edustaa ainetta ja ilma henkeä. Aineellisuuden ylikorostus on johtanut ihmiskunnan materialismiin ja henkiset asiat ovat unohtuneet. Toisaalta henkisiä asioitakaan ei voi liioitella, sillä se johtaa siihen että aineelliset asiat ovat retuperällä tai että kiihkoilemme yhden uskonnon nimissä. Niinpä tarvitaan aineellisuuden ja henkisyyden välistä tasapainoa, se saavutetaan kun olemme avarakatseisia…
Jos etsin Sinua ulkopuoleltani, minä etäännyn Sinusta, mutta jos etsin Sinua sydämestäni, Sinä tulet minua lähemmäksi ja minä alan nähdä Sinut kaikkialla ja kaikissa, ja tämä täyttää minut onnella. -Taavi Kassila
Jos katsomme elämää kokijan näkökulmasta, maailma ilmestyy eteemme kun tulemme ulos kohdusta ja sitten elämän valkokankaalla näytellään monenlaisia tapahtumia, ihmissuhteita, työelämää, luontokokemuksia, sairauksia ja onnettomuuksia, rakastumista ja pettymyksiä. Lopulta kaikki tämä katoaa silmiemme edestä ja me siirrymme toiseen todellisuuteen. Sen johdosta tätä kutsutaan Intiassa mayaksi, harhaksi, sen väliaikaisuuden tähden. Entä mikä on ikuista? Kaiken läpäisevä…
Taavi Kassila 