Kun tapaan mestarini, mieleni kolibri lentää hänen sydämensä lootuskukkaan noutamaan jumalallisen rakkauden nektaria. Ja minä lennän päihtyneenä ympäriinsä enkä erota enää itää lännestä enkä pohjoista idästä, näen vain rakkaudentarpeen, joka yhdistää ihmisiä kaikkialla. – Taavi Kassila
Bhagavad-Gitassa on lause, jota rakastan eniten, sillä siinä ilmenee Jumalan armo ja suunnaton rakkaus lapsiaan kohtaan. Tämä lause yhdistää samalla maailman uskonnot, sillä se osoittaa että uskontojen perustajat tulevat samasta lähteestä. ’Aina kun hyveellisyys taantuu ja paheellisuus lisääntyy, Minä ilmestyn maailmaan. Minä synnyn aikakausi aikakauden jälkeen näkyväiseen hahmoon suojelemaan hyveellisiä ja tuhoamaan pahantekemistä ja voimistamaan…
Jotkut uskovat Jumalaan ja toiset taas eivät usko. Voiko näitä kahta vastakkaista näkemystä yhdistää jotenkin? Tapasin kerran ateistin, joka kertoi miten hänelle oli tuputettu uskoa lapsena ja hän sanoi hylänneenä tällaisen ahdistavan uskon. Kysyin häneltä, mikä on hänelle korkein arvo ja hän vastasi että rakkaus. Sitten kysyin, mikä ero on ateistin rakkaudella ja uskovaisen rakkaudella?…
Taavi Kassila 