Onko todellisuus looginen vai epälooginen? Sanoisin että molempia. Tiede perustuu siihen että ilmiöt ovat loogisia ja sen tähden ne ovat myös loogisesti ymmärrettäviä ja ilmiöt toistuvat samanlaisina, omena putoaa aina alaspäin kun siitä irrottaa otteen. Mutta todellisuuden ja kielen rakenne eivät ole samanlaisia, kieli erottaa mustan ja valkoisen toisistaan, mutta todellisuudessa yön pimeys liukuu…
Ihmiset jotka sanovat uskovansa logiikkaan ovat usein epäloogisia. He eivät näet usko että maailmankaikkeuden pohjalla olisi jumalallinen äly, mutta jos älyä ei alunperin ollut olemassa, minkä takia maailmankaikkeudesta kuitenkin tuli älykkäästi järjestäytynyt kokonaisuus? Ja jos älyä ei alun alkaen ollut, mistä äly on tullut heihin? He sanovat että Jumalaa ei ole, mutta miten maailmankaikkeus on…
Jotkut meistä lähestyvät todellisuutta yksin logiikan kautta, mutta jo maallinen rakastuminen ylittää logiikan ja saa meidät tekemään elämässämme ratkaisuja, jotka ylittävät taloudelliset, maantieteelliset ja muut hyötynäkökohdat. Puhumattakaan siitä, että rakastumme valaistuneeseen pyhimykseen tai Jumalaan, silloin elämämme tähdenlento siirtyy logiikan ylittävälle kiertoradalle seuraamaan jumalallista aurinkoa. Miksi? Koska me elämme nyt rakkauden auringossa eikä sitä voi selittää,…
Nuorena ajattelin, että elämä on loogista, sitten havaitsin että elämä on täynnä paradokseja: sen saat mistä luovut, aika ja ikuisuus ovat tässä ja nyt, kun elät nykyhetkessä, elät ikuisuudessa, aine on energiaa, kun suostut olemaan heikko, olet vahva, kun annat, saat, etsiessäsi nautintoa, vedät puoleesi kärsimystä, luopuessasi onnesta, olet onnellinen, pääset perille kun pysähdyt, turvallisuus…
Taavi Kassila 