Elämän elokuvassa ihmiset tulevat ja menevät, menestyvät ja putoavat syntyvät ja kuolevat. Aistikohteet ovat kuin heijastuksia lammen pinnassa, ne ovat kuin kangastusta erämaassa ja luonteeltaan ne ovat pysymättömiä. Mutta jumalallinen valkokangas on ja pysyy, oivaltaessaan kuoleman todellisuuden ihminen ryhtyy etsimään kuolemattomuutta. Mestarini määrittää mayan, harhan, kuvitelmaksi että onnellisuus löytyisi Jumalallisen Itsen ulkopuolelta. Sen tähden…
Minä heräsinja näin unien haihtuvanpäättyvän elokuvaesityksen lailla.Ja minä kävin illalla nukkumaanja näin päivän kokemusten katoavanniin kuin kangastus haihtuu erämaassa,silloin minä heräsinja näin puhtaan tietoisuuden ja kokemusmaailman sen pinnallakolmiulotteisena energeettisenä kuvajaisena, niin kuin kuplat veden pinnalla, jotka ilmestyvät ja katoavat, ja minä ymmärsin, että jos juoksee kangastusten perässä, saa osakseen turhautumisen ja kärsimyksen, mutta kun ankkuroituu puhtaaseen…
Kun janoinen hirvi näkee Intian aavikolla vettä, se lähtee juoksemaan sitä kohden, mutta se ei koskaan saavuta vettä ja kun aurinko lopulta laskee, kangastus haihtuu ja hirvi seisahtuu turhautuneena. Tällainen on meidän tilanteemme etsiessämme onnea aistimaailmasta, viimeistään elämän illassa kaikki se mitä olemme tavoitelleet, haihtuu kangastuksen lailla. Einstein sanoi, fyysikolle maailmankaikkeus on harhaa, joskin pitkäkestoista…
Taavi Kassila 