Kaikki ovat oikeassa omalta kannaltaan katsottuna, ateisti näkee universumin aineellisen puolen ja on sikäli oikeassa, uskovainen kokee olemassaolon jumalallisen puolen ja on niiltä osin oikeassa, mutta kieltäessään toisten näkemyksen oikeutuksen he uskovat vain omiin viipaleisiinsa. Miksi emme voisi ihailla koko kakkua ja maistella eri viipaleita? Sillä kaikilla on meille opetettavaa tieteellä, taiteella, filosofialla, uskonnoilla ja…
Voisiko tulevaisuuden uskonto olla rakkauden uskonto, joka yhdistäisi maailmanuskonnot? Siihen voisivat liittyä myös ateistit ja agnostikot, sillä mihinkään muuhun ei tarvitsisi uskoa kuin rakkauteen eikä muuta sääntöä olisi kuin pyrkimys toteuttaa rakkautta lähimmäisiään ja kauimmaisiaan kohtaan, eläimiä ja luontoa kohtaan, pyrkiä toimimaan rakkaudella, rakastaa työtään ja harrastuksiaan, pyrkiä kasvamaan rakkaudessa, usko siihen että rakkaus tekee…
yksi sanoi rakkaus on kaikkialla toinen sanoi että ei ole kumpikin on oikeassa ensimainittu koska jumalallinen tietoisuus on kaikkialla ja Hän on rakkaus toinen on oikeassa koska moni ei tätä ymmärrä eikä ole päästänyt rakkautta sydämeensä jos ymmärrämme että rakkaus on uskontomme meidän ei tarvitse kiistellä uskontojen paremmuudesta riittää että kasvamme rakkaudessa rakkaus yhdistää uskonnot…
kun agnostikot sanovat että he eivät näe luonnossa älyä he unohtavat itsensä sillä eivätkö he ole osa luontoa kun ateistit kieltävät Jumalan he kieltävät itsensä sillä kaikkialla läsnäolevana Jumala on myös heissä mutta he ovat siitä tietämättömiä heidän väitteisiinsä sisältyy ristiriita sillä emme voi sanoa että meitä ei ole olemassa sen tähden kun me olemme…
Taavi Kassila 